Vaalit on nyt käyty. Lopputulos on jokseenkin selvä – Joe Biden lienee seuraava presidentti, jollei nyt mitään suurempia mutkia matkaan tule. Hävinnyt osapuoli eli Trump tietysti on jo pitkään syytellyt vaaleja epärehellisiksi, mutta ainakaan kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan mistään laajamittaisesta vilpistä ei ole todisteita. Kaikenlaisia väitteitä ja video- ja kuva-aineistoa liikkuu sosiaalisessa mediassa.
Vaalien legitimiteetin vuoksi väitteet vilpistä olisi joko “debunkattava” tai vahvistettava todeksi luotettavien ja riippumattomien tahojen toimesta. En sano, että väitteet vilpistä olisivat välttämättä totta, mutta jo pelkkä kalvava epäilys riittää aiheuttamaan suurta epäluuloa kansassa.
Minusta Joe Bidenista tulisi varmasti hyvä presidentti. Hän on maltillinen keskilinjan kulkija, joka osaa toimia arvokkaasti ja kunnioittavasti. Pelot radikaalivasemmiston “vallankaappauksesta” ovat suuresti liioiteltuja, etenkin mikäli senaatti säilyy jatkossakin republikaanien hallinnassa. Edustajainhuoneessahan republikaanit myös lisäsivät paikkamääräänsä. Republikaaneille vaalit olivat menestys, ja Trump näyttäisi kaatuvan ennen muuta koronapandemiaan. Lisäksi korkein oikeus on näillä näkymin taputeltu vuosiksi eteenpäin konservatiivienemmistöiseksi.
Maailma kaipaa ennustettavuutta ja selkeyttä kansainväliseen yhteistyöhön ja sellaista ainakin Bidenilta olisi odotettavissa. Yhdysvaltojen sisäisiä jakolinjoja tuskin saadaan kurottua umpeen, mutta ainahan voi toki yrittää.
Odotettavissa lienee jonkinlaista oikeudellista vääntöä vaalien tuloksesta ja voi olla, ettei vallanvaihto tapahdu sovinnollisissa merkeissä. Toivotaan, että demokratia kestää ja yhteiskuntarauha säilyy.
Mitä edellisistä neljästä vuodesta opimme? Ainakin sen, että mitään äänestäjäryhmää ei ole syytä aliarvioida. Trump ilmiönä syntyi vastalauseena uusvasemmiston ylimielisyydelle ja tavallisten ihmisten arjesta irtautuneelle identiteettipolitiikalle. Uusia Trumpeja syntyy aina uudestaan, mikäli demokraattipuolue ei muuta suuntaansa.
Talous, toimeentulo, perhe ja uskonto. Näiden asioiden ympärille monien tavallisten amerikkalaisten elämä rakentuu. Ei-urbaanin elämän tulisi olla yhtä arvokasta kuin urbaanin.
Ehkä itsestäänselvyyksiä, mutta ei selkeästi kaikille. Kohdellaan kaikkialla toinen toistamme ihmisinä ja kuunnellaan toistemme murheita avoimin mielin. Olimme sitten akateemisia tai duunareita. Tai mitä tahansa. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi.
Olisiko tästä oppia seuraavalle vuosikymmenelle?